Mitäs meille? Pakkasta pitelee. -20 astetta on ollut jo useamman päivän. Lunta ei juurikaan. Pitäs saada jo talvisia kuvia, mutta ei vaan saa, kun lumen alta paistaa vielä varvikko. Koirat tykkää kuitenkin olla ulkona lukuunottamatta Justusta ja Neitaa. On varmaan niin, että vanhan luita palelee. Sisällä lämpimässä on mukavampi.
Kolme vuotta tulee, kun viimeksi olen väsännyt havupalloja. Nyt kuitenkin olen päässyt alkuun ja muutama pallo on jo löytänyt oman kotinsa. Vielä jokunen pitäisi tehdä. Isäntä jätesäkillä kantaa metsästä kuusenhavuja ja minä niitä istutan oassispalloon. Mukavaa hommaa, vaikka sormenpäät on välillä pikku reikiä täynnä.

Juulille odotellaan juoksua. Ei tyttö ruukaa pitää sitä kuin kerran vuodessa, tai vähän alle. Viimeksi oli tammikuun alussa.
Ahkulle on sitten sulhasen kanssa sovittu rehvit joskus helmikuulle. Sulhanen on nuori, komea Norjan poika Rolf, viralliselta nimeltään Skjaergardens Lover Boy. Rolffin koti on Ann's Lion´s kennelissä

Neitan silmä saatiin sitten kuntoon. Vanha Rouva on ihan hyvässä kunnossa. Mitä nyt silmäsairauden myötä sille jäi tapa, että se on jatkuvasti minun vieressä menin tai olin minä missä tahansa. Noo, vanha koira haki tietysti turvaa ja huomasi, että emännän vieressä on mukava.
Justuksen takapää alkaa heiketä. Vielä kuitenkin, kun kiire tulee (meinaa vaikka jäädä postireissulta), niin jalkoja löytyy. Justus oli myös päässyt ensi vuoden leokalenteriin tammikuun pojaksi. Olipa kiva nähdä se siellä. Kuva ei ollut kuitenkaan minun ottama vaan Helena napsi niitä Justuksen syntymäpäivänä. Yhden sitten lähetimmä ja siellä se on. 
Edellisessä kirjoituksessa olin laittanut Jätkän lonkkatuloksen väärin. Sehän oli oikeasti B/B: