Eilen aamulla herätessä huomasin, että maa oli ihan valkoinen lumesta. Yö oli ollut sen verran kylmä, että iltanen vesisade oli muuttunut lumeksi. Aika aikaisessa vaiheessa satoi ensilumen. Yleensä se sataa lokakuun puolessa välissä. Ei tämäkään lumi kauaa pysynyt maassa. Aamupäivällä se oli jo sulanut pois. Märkää ja rapaa riittää taas. Saisi sen verran olla kuivaa ja vähän pakkasta, ettei kaikki kantautuisi sisälle. Mutta aikansa kutakin, kyllä se talvi sieltä tulee, aikanaan
Ei meillä ole mitään ihmeenpää tällä viikolla koirien kanssa.Selman kanssa ollaan harrastettu aika lailla jouten oloa. Ainoastaan minä olen miettinyt, miten rupeaisin opettamaan tunnistusnoutoa. Selma kun on niin ahne, että se haalii kaikki kapulat suuhun ja tuo ne minulle. Ei minkäänlaista haistelua  mikä olisi se oikea kapula.
Justus porskutta entisellään, samoin Sama joka on kasvanut niin, että on äitiään ja isäänsä korkeampi. Kyllä se varmaan kasvaa ihan hyvän kokoiseksi leoksi.
Pohjalaisetkin ovat päässeet metsälle. Hanna on käynyt Ammin kanssa näyttelyssä. Tuomarina Satu Ylä- Mononen Tuloksena PEK3 ja sitten arvostelu: Hyvä koko ja mittasuhteet, erinomainen purenta, vahva kuono-osa, taaksekiinnittyneet korvat,riittävä kaula, erinomainen luusto, lupaava eturinta ja runko, tasapainoiset kulmaukset, liikkuu hyvällä askelpituudella kinnerahtaasti takaa, vielä pehmeyttä selässä, kaunis turkki ja väritys.

Ei  elämä kuitenkaan aina mene niin, että tapahtuu vain mukavia asioita.Nyt on tosi ikävä mieli. Eilen Helena joutui laittamaan eläilääkärin avustamana meidänkin berniystävä Peppin viimeiseen uneen. Muistelen Peppiä tosi hienona koirana, joka sopeutui hyvin meidän laumaan ja jolle myös minä olin tärkeä ihminen. Peppin paikalla on nyt suuri tyhjä aukko. Käyn illalla sytyttämässä kynttilän Peppin haudalle.