Niin se vaan meidän VanhaHerra vaan porskuttaa, ja ihan hyvässä kunnossa. Yrittää vielä pysyä nuorempien vauhdissa, kun pitää mennä aidalle katsomaan kuka tulee tai menee. Vauhti ei aina riitä, mutta askel on kuitenkin ihan hyvä. Korvan kanssa on ollut ongelmaa oikeastaan koko kesän, mutta nyt näyttää , että sekin olisi vielä voitettu, toivottavasti. Toisessa kiveksessä on kasvain, mutta eläinlääkärin mukaan se ei tule haittaamaan menoa, eikä se ole muuttunutkaan siitä kun se keväällä huomattiin. Takapää on jo sen verran heikko, että jos joku juoksee pahki , niin herkästi takapää pettää. Nousee kyllä ihan itse ylös.

Joskus tuntuu, että ei se oikein kuule. Toisinaan tuntuu, että se on vain hyvin valikoiva. Aamupostin haku on Justukselle yksi päivän tärkeimmistä jutuista. Se nukkuu ihan rauhassa, mutta kun isäntä ottaa pohjalaisten taluttumet ja ne vähän kilahtaa, niin kuulo on tallella ja se on ensimmäisenä ovella menossa, että nyt mennään. Eihän sitä koskaan tiedä ketä siellä tien reunoilla on yön aikana käynyt. Postilaatikolle on matkaa pari sataa metriä.
Muita tärkeitä juttuja on autoilu. Jos menee muutama päivä, ettei ole käyty missään , Justus kyllä sanoo isännälle, että nyt lähdetään ja eihän siinä auta kun viedä poika ajelulle. Hyvin jalka nousee auton takakonttiin mentäessä ja palatessa ensin hyppy etujaloille ja keventäen takajaloille.

Justus on vielä se, joka sanoo miten laumassa mennään. Sen asemaa ei kukaan pane eholle. Nuoriso kun innostuu, niin sen ei tarvitse kuin katsoa vähän pitempään, niin jo tulee rauhallista.

Kuitenkin Justus nukkuu paljon, niinkuin vanha koira tekee. Komentaa paljon kaikkia ja saakin tehdä. Me menemme sen tahdon mukaan milloin päästämään ulos , milloin sisälle. Saa nousta sohvalle niin kauan kun jalka nousee jne.. Enää ei ole tärkeää, vaikka se vähän pomottaa meitä kaikkia. Meitä vain huvittaa sen touhut. On se niin ihana ja vanha, että sillä ei oikeastaan ole enää mitään sääntöjä, on vain oikeus elää ihan niinkuin hyvältä tuntuu.