Viime sunnuntaiksi, kun ei ollut minnekään meno, eikä muutenkaan ollut ihmeenpää ohjelmaa, olin suunnitellut ikoninmaalausta. Se laji kun on jäänyt vähän huonompaan asemaan. Tuntuu, ettei millään ole muka aikaa. Nyt kuitenkin hain maalaustarvikkeet . Ajattelin, että katselen hiihtoja samalla ja niin asetuin ikoni, värit , munankeltuainen ym kanssa olohuoneen pöydän ääreen. Siinä sitten valmistelin keskeneräisiä pintoja ja viimein aloin maalata ikonin taustaa. Okraa ja nesteeksi munankeltuaista vedellä laimennettuna. Maalasin pari kerrosta, kun isäntä huusi kahville keittiöön. Ajattelin, onpa hyvä pitää pieni tauko. Minulla kun on taipumus hoppuilla enkä oikein malta oottaa värin kuivumista. Kahvittelin siinä kaikessa rauhassa ja menin takaisin olohuoneeseen. Siellä minua odotti kaksi koiraa, Selma ja Sama, jotka iloisesti heiluttivat häntäänsä ja ikoni!! valkoiseksi pesty! Kaikki taustaväri oli nuoltu! Kielellä kun sitä oli lipottu, niin roiskeitahan oli vähän joka puolella, kasvoissa, sädekehässä. Voi kamala! Monen tunnin työ ja vielä vanhankin uudelleen maalaamista oli nyt odotettavissa. En tiennyt itkenkö, nauranko, vai mitä teen. Äkkiä kuitenkin ovi auki ja koirat ulos. Olin niin vihainen ja ne kyllä tiesi, että nyt on paras mennä ennen kuin emäntä räjähtää. Koko loppu päivä meni siinä sitten siistiessä koirien, tai koiran, maalausta. Luulen kuitenkin, että se oli Sama. Selma kun antaa kaiken Samalle, niin varmaan se oli vain katsellut viereltä kun poika maalaa. Vielä maanantainakin , kun meillä on yhteinen ikoninmaalaus ilta, löysin räiskeitä ja nuolemisen jälkiä. Ikoni on valmistumassa Jannele. Varmaan aina sen nähdessäni muistan, että sen valmistamiseen on myös osallistunut Sama ja Selma.