Nimittäin lunta ja toivottavasti se on pysyvää. Onhan nyt jo marraskuu pitkällä. Aamulla, kun aukaisin silmäni, niin ikkunasta näkyi lumiset puut. Oli se vaan taas kerran niin mahtavaa. Koirat, varsinkin Justus pötkötteli lumessa. Selma piti sitä omaa vauhtiaan, kuono maassa pukkasi lunta. Eihän sitä tiedä, vaikka siellä olisi uusia hajuja jäänyt lumen alle.

Mitään ihmeenpää ei juuri ole ollut ohjelmassa. Vähän harjoiteltu ja pohjalaiset laukkoneet mettällä.
Olen jo pitemmän aikaa suunnitellut ja vähitellen kantanut tarvikkeita sisään ja tänään sen sitten sain käyntiin,liekkö lumella osuutta asiaan, nimittäin joka syksyisen kynttilän valun. Niitä kun saa valmiiksi ajoissa jonkunlaisen räykkiön, niin on sitten joulun alla mukava koristella.