Viikko on taas kulunut ja ompas ollut jotenkin kiireinen. Kesäaikana on väkeä liikkeellä ja aina joku piipahtaa. Sehän on tietysti ihan mukava. Torstaina saimme  yllätysvieraat kun Oleksin porukka pysähtyi meille yön yli Inariin menomatkalla. Olipa poika miehistynyt . Tosi komea poika, ja niin vain otettiin pihalla vastaan kuin olisi kuulunut tähän laumaan. Justus vähän katseli alta kulmain, mutta ei siitäkään tullut isompia ongelmia. Oleksi olisi  leikkinyt Juulin kanssa, mutta Neita tykkäsi, etteipä lapset nyt aleta kovin riehumaan. Oli tosi mukava nähdä poikaa Neitan ensimmäisestä pentueesta.
Maanantaina tuli sitten Anneli katsomaan Selmaa Vapun kanssa. Myös Vappu otettiin hyvin vastaan ja voi sitä riehumista, kepin kantoa ja hiekkakuopan kaivamista. Kaverina oli pääosin Juuli. Juulilla ja Vapulla ei ole ikäeroa kuin viikko. Olihan se Selmakin mukana, mutta välillä näytti, ettei Selma oikein olisi mahtunut mukaan. Olisiko ollut jo liian vanha pienten touhuihin. Tosi ihana ja reipas pieni tyttö Annelilla. Illalla kävi meidän kanssa tokokentällä ja oli niin väsynyt, että nukahti sinne eikä meinannut millään jaksaa lähteä takaisin. Kuitenkin leikki jatkui meillä, olihan sitä jo vähän levättykin autossa. Aamulla tyttö mielellään istuskeli ja katseli. Saattoi olla vähän väsynyt, vaikka yö nukuttiinkin ihan rauhassa. No, kotimatkalla sai taas levätä.
                                                                 Juuli ja Vappu tässä jatkavat Selman aloittamaa urakkaa. Kohta koko piha on yhtenä     hiekkalaatikkona.     

Sunnuntaina oli päivä johon koirat ei kuuluneet ollenkaan. Minun nuorimman siskon kaksostytöt Miia ja Laura  pääsivät ripille. Olimme Rovaniemen kirkossa ja sen jälkeen kakkukahvilla. On se vaan niin juhlallista ja mieltä herkistävää   tällaiset tilaisuudet. En ollut nähnyt tyttöjä pitkään aikaan. Olivat jo nuoria naisia mutta edelleen niin herttaisia