Kovasti on tylsäksi käynyt tämä minun jutustelu tänne blogiin ja sivujen päivitys muutenkin retuperällä. Kone on kuitenkin kunnossa ja vähitellen lisäilen tänne ohjelmia. Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan aina ole niin helppoa, varmaan johtuu minusta itsestä. Minä kun olen opetellut nämä jutut pitkän kaavan mukaan, eli kantapään kautta, niin ei vaan aina onnistu. Pikkuhiljaa kuitenkin. 
Selman kanssa oli viime lauantaina koko päivän treenit liikuntahallilla. Oli kyllä tosi antoisa päivä. Porukka oli pieni, ainoastaan neljä koiraa. Yritettiin pureutua meidän seuraamisongelmaan ja saatiin harjoitteluvinkkejä ylempiiin luokkiin Katja Sulkalan opastuksella. Kiitos Katja kun annoit meille koko päivän aikaasi ja paljon hyviä ohjeita.
Leena otti kuvia. Lisään  niitä, kun saan ne Leenalta.
Viikko alkoi taas ravan kannolla. Lauma oli taas vähän levottomampaa, tulihan Ahku meille lauantaina ja viipyy koko viikon, emäntänsä mentyä Valamoon opiskelemaan. Ahku on edelleem aikä näkysä tyttö. Aivan kuin Selma pentuna. Tuntuu, ettei se väsy ollenkaan. Ajattelin , että voi kun jäätys maa ja tulis lunta, sillä myös Muska tuli  torstaina. Kauhulla ajattelin: kolme villikkoa ravaa ja painii (eihän niitä voi koko ajan sisällä pitää) mustalla mullalla olevalla pihalla. Kerrankin minua kuunneltiin ja  torstai aamuna piha oli jäässä ja luntakin jonkin verran. Vielä nytkin on mittari miinuksen puolella. Koirat saavat ravata ihan rauhassa pihalla.
On niin mukava katsoa, kun tytöt, Ahku ja Muska, ovat löytäneet toisensa. Niillä on tosi mukavaa yhdessä. Ihan selvästi tyttöjen juttuja. Sama riepu ei oikein aina pysy matkassa, mutta eihäm niitä poikia huolitakaan tyttöjen leikkeihin. Selma välistä kiljuu niiden kynissä. Kipeäähän se käy, kun toinen repii korvasta, toinen jalasta, kolmas muuten vaan pomppii ja tönii ympärillä.  Sais se jo sanoa, että riittä. On ne jo sen ikäisiä , vaikka pentuja ovatkin.
Nyt on hiljaista, yksi makaa siellä , toinen täällä, tuhina vaan kuulluu. Kohta taaas jaksetaan painaa.
Juuli kävi eilen linnunhaukkukokeessa. Olivat neljä tuntia kävelleet ja kotiin tullessa ensimmäinen kommentti: ei siiven iskua. Minkäs teet, kun lintuja ei ole. Olis se ollut niin hieno, kun se haukkutulos olis saatu tänä syksynä, Juuli  kun kuitenkin tietää tehtävänsä metsällä. No, nuorihan Juuli vielä on, ensi syksynä uudestaan.
Tänä aamuna ovat ensimmäiset joutsenet lähteneet muuttomatkalle. Niiden yksi reitti kulkee tästä pihan poikki. Joutsenten lähtö yleensä tietää pakkasia ja talven tuloa. Toivossa on hyvä elää
.