Elämä on taas vaihteeksi aika vauhdikasta. Kolmen viikon päästä on Kerhomme järjestämä näyttely ja se pitäisi saada mallilleen. Ilmoja on taas valtavasti. Tällä hetkellä meillä asustaa niitä noin 550. Tänään  saattaa postipoika vielä tuoda lisää. Joukossa myös kaksikymmentä leo, nelisenkymmentä berniä ja valtava joukko pohjalaisia, noin kolmekymmentä. Onneksi minulla on hieno tekevä tiimi ympärillä, hommat hoituu. Kuitenkin yölläkin nään unia tulevasta näyttelystä. Aina sitä sen verran on paineita.
Viime viikonloppuna kuitenkin kävimme Tornion näyttelyssä. Ajatuksissa oli, josko Juuli saisi sen viimeisen sertin. Olihan siellä Peikkokin, jonka ensimmäistä näyttelyä piti tietysti mennä katsomaan. Mukaan lähti Neitakin, kohta 12v. Minusta on niin hienoa , kun vanha koira on siinä kunnossa, että sen voi viedä näyttelyyn.
Aamulla taas aikainen lähtö. Helenan kanssa oltiin reissussa.  Puoli viideltä oli hänellä herätys. Noo, sitten itse näyttelyyn: Uroksia arvostellessa Tuomari Esko Nummijärvi sanoi, ettei teillä täällä ole yhtään oikean tyyppistä pohjalaista. Kaikki on liian korkeita ja pitkäraajasia. H ja T olivat yleisimmät nauhat. Peikkosta tykkäsi kuitenkin. Sanoi, että tämä on erin koira , mutta kun ei antanut mitata niin sai EH:n. Hieno Peikko, Onnea!
Tuli narttujaen vuoro. Minä tietysti ajattelin, että nyt on Juulin päivä. Juuli on ihannekorkeudessa, ja kun tuomari oli moitiskellut korkeita ja pitkäraajasia.  Juuli meni Helenan kanssa kehään . Ei mittausta. Hampaat katsoi.  Juuli meni tosi nätisti, niinkuin nätti koira vain menee. Lopputulos H. Aivan liian matala ja matalaraajainen. Vähän oli kyllä ihmetykselle aihetta. Neita oli koko päivän tehnyt lumeen petiä ja saanutkin kivan kuopan johon oli asettunut kiepille. Nousi kuitenkin ja niin me mentiin kehään. Tuomari kyllä kehui arvostelussa kovasti. En kuullut mitä hän sanoi yleisölle, mutta sininen nauha meillekin.  Neita ei ollut moksiskaan. Onhan Vanha Rouva vielä ihan hyvässä kunnossa.  Päivä Oli ihan kuitenkin mukava. Paljon tuttuja  joita ei näe kuin näyttelyissä. Kotiin lähtiessä kävimme vielä Annelin ja Sepon luona Sepon keittämällä tosi hyvällä kaalisopalla. Vielä kotimatkallakin muisteltiin sen maukkautta. Kiitos Seppo sopasta.
Kotona oottivat sitten leot, varsinkin Sama, joka pääsi Muskan luokse yökylään.  Meillä kun oli sunnuntainakin menoa. On hyvä, kun Saman voi viedä Helenalle. Sama saattaa alkaa askartelemaan, jos joutuu olemaan koko päivän sisällä. Uloskaan ei hirvennyt jättää, näyttihän mittari kuitenkin aamulla-20. Hauskaa oli ollut ja Helena otti kuviakin sunnuntaina.

Jäällä on lääniä missä juosta

Sama jo vähän joutaa katselemaan

Välillä sisälläkin