Kauhulla ajattelin viime viikolla tulevaa viikonloppua. Olenhan ollut räkätaudissa ja muutenkin vetelässä kunnossa pari viikkoa, mutta hyvin kuitenkin meni ja ihan mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Lauantaina Rovaniemelle oli kutsuttu IPOn kaksinkertainen suomenmestari ja MM-mitalisti Mia Skogster Vihdistä. Me Selman kanssa olimme myös varanneet puolituntisen. Toivoin apua kehään menemisen kanssa. Kirsi (järjestäjä) oli kirjoittanut hienosti esittelyyn : tosi reipas leonberginkoira joka hyytyy kehään mentäessä.
Tämähän se meidän ongelma Selman kanssa on. Koskaan en tiedä lähteekö se mukaan vai eikö sitä tänään huvita. Tuli sitten meidän vuoro. Selma oli ollut koko aamupäivän häkissä. Otin sen ja käytin pissalla. Oli sovittu, että minä tuon Selman kuin toisin sen koekehän. Mia ootti keskellä kenttää ja sanoin Selmalle, mennään. Selma seurasi kuin ajatus, hieno kontakti , hyvällä paikalla jne. Mia sanoi, että hienostihan se tulee. Minun ei auttanut kuin vastata, että tätä minä pelkäsinkin. Silloin kun pitäs mennä huonosti niin Selma onkin tosi innokan. Koko puoli tuntisen Selma oli mukana tosi innokkaasti . Saimme paljon muita vinkkeja, vaikka ei juuri siihen ongelmaan jonka kanssa tulimme. Muutenkin päivä oli tosi hyvä. Koulutusta oli 9-17 , siinä kerkesi kuunnella monen koiran ongelmat ja niihin neuvoja.
Kotona illalla äkkiä saunaan ja Saman harjaus sekä reppuun tokotarvikkeiden vaihto näyttelyromppeisiin ja heti kun mahdollista sänkyyn. Lähtö Kajaaniin oli puoli kolme  aamulla! Helenalla ja Muskalla sama aikataulu.
Kajaanin Kv näyttelyyn oli ilmoittautunut yli 30 leoa ja kehä alkoi heti yhdeksältä. Sama tietysti ensimmisten joukossa kehään. Poika meni hienosti. Antoi katsoa hampaat, seisoi paikallaan kun tuomari käsitteli, juoksi hyvin jne... Tuloksena H. Tuomari sanoi vielä Helenalle ja arvostelussakin ensimmäisenä: vielä kovin pentumainen pää ja silmät. Muuten oli ihan hyvä arvostelu. Ei mitään mikä olisi saanut minut huolestumaan. Kunhan saadaan pää kuntoon. Toivottavasti se vielä muuttuu. Arvostelua luettiin siinä yks ja toinen ja lopputulos oli se, ettei arvostelulomake tullut koskaan kotiin. Minne lie tupertu. 
Meillä ei mennyt ihmeemmin, mutta päivän pelasti Muska joka oli JUN 1, PN2. vara-serti, ROR JUN. Tämähän tiesi , että emme lähteneetkään kotia kohti bernikehän jälkeen, vaan Muska menee isoon kehään  Bis Jun kisaan. Tuomari Paula Heikkinen- Lehkonen tylkkäsi Muskasta kovasti. Oli sanonut, että tästä neitistä kuullaan vielä kunhan se kehittyy vielä vuoden päivät.
Oli tosi hieno katsoa, kun Muska juoksi noin 40 muun Rop Juniorin kanssa kehään. Tuomari valtsi kymmenkunta koiraa jatkoon ja sinne se nosti Muskankin. Ei kuitenkaan päässyt 4 parhaan joukkon, mutta tosi hieno tyttö joka oli kans tosi väsynyt kehästä tullessaan. Syliin  olisi vielä jaksanut tulla kuitenkin, meidän prinsessa.
Kotiin päästiin päästiin lähtemään noin viiden pintaan ja perillä kymmenen jälkeen. Ei tarvinnut unta kerjätä. Eilen aamulla sitten reippaana tyttönä töihin.
Kuviakin olisi ollut kiva ottaa, mutta ei ollut taaskaan kamera mukana.