Kun aloin kirjoittaan, tuntui, ettei kai meille mitään ihmeitä kuulu, eikä ole tapahtunutkaan. Kuitenkin aina ollaan jonneki päin menossa tai tulossa. Tänään jatkui kehruukurssi ja nyt sain jo enemmän langan näköistä tuotosta. On se vaan mukavaa, mutta vaikeaa. Totta sitä kuitenkin oppii, kun ajattelee, että ennenvanhaan kaikki, lapsetkin opetettiin kehräämään. Josko sen verran saisi ensi syksyyn, että sais itselle vanttuut. Olishan se hieno: oman koiran karvasta neulotut vanttuut.
Tänään oli mukana myös Ritva ja Ahku, meidän lankatehdas.

Tässä Ahku pöydän alla kasvattaa lankaa

Ritvallakin karstattua koirankarvaa käsissä. Siitä pitäs rukilla saada lankaa.

Eilen oli tottelevaisuuskokeet kotikentällä. Me Selman kanssa  mukana. Kaikki alkoi tosi hienosti. Paikalla makuu tietysti 10, mutta seuraaminen, joka on ollut aina meidän ongelma, siitäkin 10!! Liikkeestä maahan 9. Luksetulo 8. Liikkeestä seiso: Selma pani maata ja siitähän tulee tietysti 0. Kapulan haku 9. Kauko-ohjaus 6 ja hyppy 0. Eihän nämä riitä ykköstulokseen. Noo, olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon seuraamiseen, jos jotain positiivista asiasta pitää hakea. Ei tämä muutenkaan ole meille Selman kanssa elämää suurempi asia. Katsotaan kerkiääkö se viimeinen ykkönen ennen kesää tulla. Päivän pelasti kuitenkin Kaija ja Niilo jotka onnistuivat melko täydellisesti. Saivathan he 190 pistettä! Tosi hieno! Niilo "hormoonihyrrä" pysyi paikalla makuussa, eikä lähtenyt haisteleen vieressä makaavaa neitoa.

Viikolla lauma kävi eläinlääkärillä tarkastuksissa ja rokotuksilla. Mukana oli myös Justus jolle ei enää laitettu rokotusta, mutta muuten tutkittiin kunto. Sydänäänet olivat ihan hyvät , samoin keuhkot. Muutenkin ihan kopsakassa kunnossa, paitsi toisessa kiveksessä on kasvain. Nyt sitten sitä seuraillaan ja sen mukaan elellään. Eläinlääkäri oli kyllä sitä mieltä, ettei tarvitse olla huolissaan, nämä ovat kuulemma yleisiä vanhalla koiralla. Vähän se kuitenkin huolettaa, ei auta. 

Justus on alkanut huutamaan. Yleensä se on ollut aika hiljainen, mutta nyt ääntä löytyy, kun sillä on jotain asiaa. Sillä on kuulo mennyt aika huonoksi. Johtuisko siitä? Onhan ne huonokuuloiset ihmisetkin isoäänisiä. Ulkona se vielä juoksee toisten perässä. Ei ihan pysy  samassa vauhdissa, mutta mennä vain pitää. Välillä nuori poika alkaa ärsyttämään ja se ajaa poijan kauemmas häiritsemästä. Pakkohan se on nuoremmalle näyttää kuka se on herra talossa. Ei enää jaksa täyttä yötä pidättää, vaan on päästävä ulos viimeistään neljän aikaa. Takapääkin on mennyt vähän heikoksi. Jos joku juoksee pahki , niin helposti takapää pettää. Mutta virkeä on poika, tuntuu, ettei sillä ole missään kipuja. Aamulla ei varmaan jää pois lehdenhakureissulta. Eikä autokaan lähde pihasta etteikö se yritä päästä mukaan. Muutenkin VanhaHerra saa elellä niinkuin haluaa. Nukkua kun nukuttaa. Ulos pääsee kun halutta, samoin sisälle.