Hanna tuli koirineen torstaina pääsiäisen viettoon kovassa lumipyryssä. Lunta tuli tosiaan niin valtavasti ja vaakatasossa, ettei eteensä nähnyt montaa metriä. Perille kuitenkin pääsivät. Iksu ja Nella nauttivat ulkona olosta, varsinkin kun siellä on hirvenluita vaikka kuinka. Niitä kun ei kotona saa. Eihän niissä juuri mitään ole kun niitä on jo kaluttu koko talvi, mutta saavatpahan jyrsiä.
Selmantari on sitten pudottanut kaikki karvansa. Saas nähdä miten reippaasti sitä aletaan kasvattamaan uutta.
Sanotaan, että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, mutta olen hakenut vanhaa kuvaa, enkä löydä, jossa Paula ja Teela, meidän ensimmäinen leo,(elikkä tosi kauan sitten) kävivät yhdessä virpomassa. Teelallakin ruusuhuivi päässä. He kulkivat taloissa ja ihmiset tykkäsivät, kun koira istui vieressä nätisti ja Paula virpoi heille pitkän kaavan mukaan. Vielä nytkin pääsiäisen alla yksi mummo muisteli sitä kuinka hän yritti olla tiukkana ruuan kans ja sitten virpoja tulee ja toivottaa hänelle koko vuodeksi leveää perää.
Nyt kun katsoo ikkunasta, joka on pääsiäisen kunniaksi pesty, aurinko paistaa pilvettömältä, kirkkaalta taivaalta ja lumi on tosi valkoista sen lumituiskun jälkeen. Sitä kun jäi maahan asti ainakin parikymmentä senttiä. Meillä on vielä täysi talvi. Kuitenkin huomasin aamulla, kuinka viherpeippo keräsi pihalta suuntäydeltä koirankarvoja. Jokohan tuo on alkanut pesän tekoon.

Ai niin, sain sitten valmiiksi uuden ikonin, Valamon Jumalan Äidin. Sen tekeminen kesti melekosen tovin. Aloitin joskun viime keväänä. Välillä tuntui ettei se etene ollenkaa, mutta nyt se on seinällä ja lisäsin sen myös tuonne muihin harrastuksiinkin.

Pöyliöjärven rannalla veneet saavat vielä tovin odottaa vesille pääsyä. Jäätä on vielä puolisen metriä