Alkuvuosi on aina sellaista tohinaa, että tuntuu ettei oikein kerkiä minnekään, eikä mitään tekemäänkään. On vuosikokouksiin valmistavia asiota ja kokouksia niin omassa kerhossa, kuin piirissäkin. Onneksi ne on nyt molemmat pidetty tässä männä viikolla ja nyt vain kertomukset ja suunnitelmat paperille vuosikokouksia varten. Ensi viikonloppuna on liikkeenohjaajakoulutus, seuraavaksi villasukkatokot. Sitten pitääkin olla täys höyry päällä maaliskuun näyttelyn järjestelyissä. Mutta eihän nämä mitään yllätyksiä ole, joka vuoden alku on ollut samanlaista. Kyllä se siitä rauhoittuu kunhan mennään kevättä kohden ja aletaan suunnitteleen kesää, vepeja, leirejä, tokoja jne...

Selman kans on kuitenkin aloitettu harjottelut. Taukoahan pidettiin tuolta lokakuulta. Oli tyttö niin valmis tekemään kaikkea ja yhtä aikaa, että meni tovi ennen kuin sain sen kuuntelemaan mitä minä tahdon. Tänään on tarkoitus mennä taas ryhmässä tekeen paikalla makuuta ym.. Ei ne asiat ole sieltä päästä minnekään kadonneet vaikka onkin ollut pitkä tauko, malttia taas varmaan täytyy saada lisää.

On se nuori koira ja ensimmäinen juoksu niin ihmeellinen asia yhdessä. Ei Juuli ole oikein tiennyt miten sen kanssa ollaan. Esim. kun Justus tulee tarkemmin haisteleen ja yrittää muutenkin riiustaa, niin siinähän pitää tietysti pienen koiran alistua ja kääntyä selälleen. On se aika huvittavan näköistä, kun siellä lattian rajassa koira makaa ketarat pystyssä ja murisee, ettei tarvitse haistella. Ei Justuskaan oikein tiedä miten siihen suhtautuisi. No, nyt se alkaa olla jo lopuillaan ja pääsee Justuskin helpommalla, kun ei ole enää niitä mukavia hajuja.