Taas pitää sanoa, että pian se tuo aika vaan menee. Meidän Lappi pentue täyttää huomenna yhden vuoden.
Useasti muistelemme näiden pentuaikaa ja kaikenlaisia tapahtumia ja erinlaisia persoonia, joita näinkin suureen pentueeseen mahtuu. Jo pentueen suunnittelu oli vähän erikoinen, olihan isäehdokas jo kymmenen ja puoli vuotta. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että, on se niin hyvässä kunnossa, että antaa vaan astua. Niinpä päätin, että astukoon jos haluaa ja "poikahan" halus. Tuloksena tusina pentuja. Jos sen minulle olisi joku aikaisemmin sanonut, niin en olisi sitä uskonut. Yksi poiks tosin menehtyi muutaman vuorokauden vanhana

Siinä ne sitten kasvoivat. Ensimmäiset viikot peräkammarissa. Siitä sitten maailma vähitellen laajeni kodinhoitohuoneeseen, keittiöön. Vessa oli kuitenkin paras nukkumapaikka. Elämä oli kyllä aika täysinäistä, mutta onneksi oli kummitätejä apuna Kaija, Niina ja Helena. Olitte aivan korvaamaton apu. Kiitos teille.

Kodit alkoivat vähitellen löytyä. Suurin osa meni etelään, mutta onneksi kaksi tyttöä jäi kotiin Kemijärvelle Saman lisäksi. Kaikilla on mennyt ihan mukavasti. Kaikki ovat pitäneet yhteyttä. Kuviakin olen saanut silloin tällöin.Pennut ovat kasvaneet hyvin. Mitään suurempia ongelmia ei jalkojenkaan kanssa ole ollut. Parasta palautetta on kuitenkin ollut se, kun näiden luonteita on kehuttu.

Isä Justus voi edelleen hyvin. Takapäässä voimat alkaa vähän heiketä, mutta ei se juuri menoa haittaa muuten kun jos joku juoksee pahki, niin silloin se saattaa pettää.

Me "kotijoukot" lähetetään teille Piki, Ahku, Oliver, Ade, Ämmi, Jätkä, Nelsson, Tiuku, Robi, Petu ja Sama rapsutuksia ja Onnittelut