Pitkästä aikaa saan taas avattua tämänkin "osaston". Meille kun ei mitään ihmeenpää , tai koko ajanhan on jotain säpinää, mutta pakko se on vähän puolustella saamattomuuttaan .
Ahku ja Sama kävivät lonkkakuvissa keväällä . Ahku hienosti A/A ja kyynärätkin 0/0. Terve tyttö. Olen etsiskellyt sille sulhasta, jos teettäs yhdet pennut nyt kesäjuoksuun tai sitten alkuvuoden. Ei mitään paniikkia. Ainoastaan minut tuntien on pelko, että ne jää tekemättä, kun tarpeeksi kauan mietin. Katsellaan, mietitään, suunnitellaan. 
Saman lonkat B/C ja kyynärät silläkin 0/0.
Nuori ja koira leirikin on taas pidetty. Hienoja nuoria koirineen. Ilmat suosi ja koirat ja tytöt olivat innokkaasti mukana. Laitan valokuviin linkin, josta saatte kopioida haluamanne kuvat
Näin rennosti osaa ottaa karhukoirakin uinnin jälkeen.

Juhannus meillä oli hieman erilainen kun tavallisesti. Olemmehan olleen jo vuosia juhannusnäyttelyssä töissä, mutta nyt Tanskan maailmanvoittajanäyttelyn vuoksi Rovaniemen näyttely olikin jo viikkoa aikaisemmin. Meillä mukana Sama saaden ihan karvattomana AVO EH1.

Sitten alkoikin jo heinäkuu ja tulossa Jätkä ja Kaima. Vähän jännitti, miten pojat tulee toimeen , eiväthän ne olleet nähneet toisiaan vuoteen. Ei isompaa hätää. Ulkona katselivat  ja kiertelivät ensin hännät korkealla, mutta ei kuitenkaa kumpikaan alkanut isottelemaan. Sisällä pidettiin erillään. Olihan meillä kuitenkin kahdeksan koiraa ja siinä helposti tulee ahtaan paikan kammo. Ahku oli myös meillä viikon hoidossa samaan aikaan.  Lehmäpaimen yritti pitää komentoa
Kuvassa Jätkä ja Kaima

Jätkä

Omista ei juuri tullut otettua kuvia, Tassä kuitenkin yksi: Sama, Selma ja Ahku

Viikko siinä vierähti. Nyt Jätkä ka Kaima ovat päässeet kärvistelemään kotiin helteeseen. Ahkukin haettiin keskiviikkona. Ensi viikolla tulevat sitten Ämmi ja Iksu
Oi, meinas unohtua. Kävihän meillä Oleksikin Inarin mökiltä tulomatkalta. Oleksia ei juuri muut kiinnostaneet. Se kuljeskeli, haisteli ja merkkaili pihan ja sisälle tullessaan painui sängyn alle katselemaan, kun toiset mennä touhotti. Kuva kuitenkin piti ottaa perinteisesti keittiön puusängyssä. Miinakin tuli tervehtimään sukulaispoikaa.

Mitäs sitten Justukselle: Justus voi hyvin, joskin on välillä päiviä, että se on väsyneempi. Hyvin syö, hyvin jurputtaa ja komentaa toisia.Yrittää pysyä perässä, kun muut lähtevät aidalle katsomaan kuka siellä liikkuu ja sekös sitä harmittaa, kun ei oikein pysy mukana. Meillä oli pari viikkoa sitten "Papatuspäivät" ja kerholla oli toko- ja agilitynäytös. Otin Justuksen mukaan. Se saa niin useasti saa jäädä kotiin, kun toiset pääsee. Vähän mietitytti miten se jaksaa, mutta jaksoi se ja oli ihan tyytyväisen oloinen kaikesta huomiosta ja rapsutuksista mitä se sai osakseen

Minun joutoaika on kyllä kulunut Scotlannissa, ja siellä olevalla kalasääsken pesällä. Olen seurannut pesintää ihan munista lähtien ja nyt pojat, kaksi kappaletta, jo lentävät ja vain käväsevät pesällä, kun isäsääksi tuo ruokaa. Kohta ne varmaan lähtevät omille teilleen. En kyllä olisi osannut kuvitellakaan kuinka hienoa on seurata niiden kehitystä ja pesän tapahtumia.

Laitampa tähän pari isännän otosta. Nyt vielä kerkiää kuvata, kun ootellaan hillojen kypsymistä.