Pari viikkoa on mennyt ihan näyttelyilmoja selaillessa ja kirjatessa, Kivasti tulee meidän näyttelyyn porukkaa, yli 500. Leoja kuitenkin vain muutama. Pohjalaiset ovat  taas kunnostautuneet. Niitä tulee paljon.
Tämä viikonloppu pitäisi vielä talkoilla ja sen jälkeen enää vain hienosäätöä, että saamme taas onnistuneen näyttelyn.
Kun etelä meinas hukkua lumeen, me täällä hymähtelimme niiden ongelmia. Meillä kun oli lunta vain pari- kolmekymmentä centtiä. Sitten alkoi tuleen lunta ihan tosissaa ja nyt me hukumme lumeen. Sitä oli toissa päivän virallisen mittauksen mukaan 99 centtiä. Koiratkin ovat ihan ihmeissään. Justus riepukaan ei jaksa pahnastaa lumessa pihan perälle tarpeilleen,
Meille ei muuten mitään kummenpia. Viikonloppuna kävi pikkuinen "porotyttö" Sara. Sara oli ollut ainoastaan kotona, eikä vieraisiin koiriin ollut mitään kontaktia,
niin olihan se aikamoinen kokekemus, Hyvin pieni tyttö kuItenkin selvisi. 
Neitalla kaikki hyvin. Justuksella välillä huonompia päiviä. On väsynyt, mutta toisinaan menee reippaasti toisten mukana. Takapää heikkenee. Viime yönä aamuyöstä alkoi huokailla ja oli levoton. Oli sitä mieltä, ettei tästä pääse ylös. rauhoittui, kun rapsuttelin. Toiset koirat nousivat myös ylös  ja tahtoivat ulos. Avasin ulko-oven ja siinä se Justuskin oli menossa toisten mukana. Eli, ylöspääsyssä ei ollut mitään ongelmaa, ja liikkeetkin ihan hyvät, joku muu vaiva tai kipu. Aamupostin haku on ollut jo vuosia Justuksen juttu. Sanoin isännälle, että älä ota sitä mukaan, mutta kun Justus näki , että pohjalaiset lähtee, niin heti oli valmis. Hyvin oli jaksanut ja saanut sekin aamupostit haistella. Kuitenkin pani heti takaisin tullessa maata. Nyt seuraillaan miten tästä elämä jatkuu.