Turhaa olin huolissaan, miten meillä joulu  menee, kun kaikki tulee kotiin ja koiria on sitten jaloissa yhdeksän. Kummasti ne vaan sopivat, vaikka viimeksi ovat nähneet kesällä. Pikkusen poijat nostelivat häntiään ja pyörivät ympyrää, mutta siihen sekin jäi. Ainoastaan Justus oli sitä mieltä, että minun morsianta ei haistella, kun Jätkä-poika meni haisteleen Juulia. Juulilla oli juuri loppunut juoksu.
Ilmat oli ihan lepposia, että saivat ulkona juosta ja kannella kukkapenkin aitakeppejä. Niitä ei ole montaa enää paikoillaan. Noo, josko ne saataisiin uudet ennen lumien sulettua.
Perinteiset läski-pipari paketit laitettiin kuusen alle. Vanhat, Neita ja Justus, tiesivät tasan mistä on kysymys. Tänä vuonna Neita asettui niitä vartioimaan. Viime vuonnahan Justus peitti ne kuusen maton alle, eikä silloinkaan kellään ollut asiaa kuusen luo. Nuoriso senkun kohelsi menemään. Ämmi ahne, kerkesi napata pari pakettia jo niitä tehtäessä keittiön pöydältä.
Tytöt lähtivät koirineen koteihinsa sunnuntaina. Janne jäi vielä uuden vuoden yli ja minä olen maannut vällyjen alla flunssassa kolme päivää. Nyt tuntuu, että ehkä se elämä voittaa, kun jaksaa jo jotain puuhastellakin.
Kuvia en ole saanut. On niin pimeää ulkona ja sisällä ei oikein sellaisella sakilla viitsi alkaa yrittämäänkään. Ei niistä varnaan tulis kun häntiä ja selkiä.
Aurinko kuitenkin alkaa jo pilkottamaan puiden takaa ja saa taivaanranna punaiseksi.

2188236.jpg

Tiukulta tuli terveisiä ja kuvia. Siellä se edelleen on tosi villinä ja vauhdikkaana. Laitan niitä ja messarikuvia valokuviin