Taas oli aikainen herätys, vaikka minä niin mielellään nukkuisin pitkään aamusta, ei auta, noustava on jos meinaa vähänkään harrastaa koirien kanssa. Puoli viis soi kello. Selma kans ylös ja ulos. Katteli se vähän pitkään, että taasko on noustava näin aikaisin.
Tornioon oltiin menossa ja tokoihin. Ajattelin, että käyn kyllä kerran katsomassa, miten se Selma pelittää keinonurnimatolla, johon agilitykoirat jättäneet hajunsa ja jälkensä jo vuosikausia. (järjestäjät oli kyllä putsanneet sen tosi siistiksi).
Sitten itse kokeeseen: Paikalla makuu 8,5. Kun olin menossa nurkan taa kurkkasin  niin siellähän se neiti nuuski jo edestään lattiaa. Liikkeenohjaaja Sari kertoi, että oli nuuskinut pitkän tovin ja hartaasti molemmilta puolilta niin pitkälle kun vain oli yltänyt. Ei kuitenkaan pylly noussut ja kun aika oli täysi, koira makasi tosi hienossa asennossa aivan kun minua huijatkseen, näin hyvin minä makaan.
Seuraaminen 0. Kontaktista ei tietoakaan. Puolet matkasta nuuskitaan lattiaa ja minä kuulemma painostan koiraa koko ajan. Minkäs teet, pakkohan se on jollain lailla yrittää.
Loput meni sitten kohtalaisesti. Kaikissa liikkeissä oli seuraamisosuus huono joka pudotti sitten pisteitä. Luoksetulossa pysähtyi, mutta meni vähän liian pitkäksi, joten se oli läpijuoksu. Tulos oli AVO3 pist. 113,5. Semmoinen kisa tällä kertaa.
Anneli oli katsomassa ja otti muutaman kuvan.

                        Näin hienosti ninä makaan paikallaan

ja istun

mutta on tämä kuitenkin aika tylsää