Kokonainen viikko on ollut niin hiljaista ja rauhallista. Ihan oman väen kans oltu. Vettä kuitenkin on muistanut sataa melkein joka päivä.
Selman kanssa muisteltu toko juttuja, onhan kokeet muutaman viikon päästä. Kyllä tytöllä asiat osaa, kunhan ne sieltä jostain saa kaikki kaivettua. Oli se vaan aika ihme, kun kauko-ohjauskin oli hukassa. Se kun on meillä ollut kaikista mieleisin ja varmin juttu. Nyt on vähän liiankin innokas. Ei malta aina oottaa käskyä.
Vepessä ollaan käyty ja ihan kivasti nuoretkin jo toimivat vedessä.
Justuksen pesin keskiviikkona  Tornion näyttelyä varten ja tuli siinä mieleen, että näinköhän pesen Vanhaa Herraa viimeisen kerran näyttelyä varten. Se kun täyttää ensi torstaina 11 v. Hyvässä kunnossa on ja aina valmis , kun huomaa, että johonkin ollaan lähdössa. Vepeharkkoihinkin valmistauduttiin niin, että ensin Justus sisälle, ettei se nää, kun venettä pakataan autoon. Se alkaa aivan mahottaman tepinän ja volinan, kun se näkee veneen ja tietää, että nyt mennään rantaan. Kun auto oli pakattu Olli otti hiljaa hihnat naulasta ja makupalat, ettei Justus kuule. Minä olin ihan rauhassa, enkä ollut lähdössä minnekään.  Hetken päästä minä tein lähtöä ja  sanoin Justukselle, joka katseli minun touhua, että Justus oottaa. Justus jäi ihan rauhassa oottamaan. Arveli varmaan, että minä meen kauppaan.
Voishan sen tietysti ottaa matkaan, mutta se stressaa niin kauheasti, kun sen pitäs päästä veteen hakemaan kaikki pois, enkä minä enää raski löysätä. On se muutaman kerran ollutkin ja saanut hakea hukkuvan ja oli tosi väsynyt. Pari viikkoa sitten se ei enää lähtenyt rannalta. Meillä oli Justuksen kanssa varmaan samanlaiset ajatukset: nyt saa nuoriso oppia hoitamaan tämän homman. 
Pienet Kaarnikan Metsäläiset kasvavat kovasti, ovat villejä, tekevät pientä tuhoa jne...
Seppo tässä Peikon kanssa menossa metsälle.