Aikariepu se menee sellaista vauhtia, että tuntuu, ettei kerkiä mukaan millään. Syksyä on ilmassa. Pakkasen puolelle menee lähes joka yö. Luntakin on jo satanut. Jotain varmaan on meilläkin touhuttu: Selma voi hyvin. Saimme sen pidettyä suunnilleen aisoissa koko kaksi viikkoa. Ensin kauluri päässä, loppuajasta t-paita päällä niin, että kaula-aukosta meni häntä. Se päällä se sitten mennä reuhtas. Ulos ei auttanut juuri yksin päästää. Meidän pihallahan on suuri vartiointi kivi, jonka päälle se heti hyppäsi , kun silmä vältti. Tikit on saatu pois ja arpi näyttää ihan hyvältä. Saas nähdä kuinka leikkaus muuttaa Selmaa. Toko harjoittelut ollaan pikkuhiljaa aloiteltu. Tunnarihan se on taas se kinkkisin juttu. Oli vielä tarkoitus mennä Tornion tokoihin tälle syksylle, mutta ne nyt taitaa jäädä. Ensi vuonna sitten taas kisaamaan
Viime viikonloppuna olin Turussa valtakunnallisessa liikkeenohjaaja päivällä. Näitä päiviä on pidetty lähes vuosittain . Tarkoitus olisi saada liikkeenohjaus valtakunnallisesti samanlaiseksi. Ihan hyvä päivä kaikkiaan. Minulla oli kolme lomapäivää viime viikolla, niinpä jatkoin lauantai- iltana Vantaalle, Paulalle. Sunnuntaiksi oli Paula järjestänyt minulle ohjelmaan Mölli Toko tuomaroinnin. Mikäs siinä, se on yksi niitä juttuja jota tykkään tehä. Koiria oli paljon, yli 20, ja hyviä. Tosi hyviä! Olipa joukkoon eksynyt yksi leokin, Rosa. Ihan tyypillinen leo. Alkaa intoa täynnä, mutta hiipuu loppua kohden. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan kivasti teki ne jutut jotka oli valmiita. Rosasta tulee varmaan ihan hyvä toko koira.Maanantaina kävin opettamassa Naksukoulutuksen alkeita Paulan kerhon koirakoille. Innokkaita vastaanottavaisia ihmisiä ja koiria. Oli tosi mukava tutustua heihin. Tiistaiksi olin suunnitellut ihan itse meneväni Picasson näyttelyyn. Sinne sitten ihan aamusta. Kello oli yksitoista ja näyttelyssä oli jo valtavasti ihmisiä. Näyttely oli kaikenkaikkiaan tosi hieno. Erityisesti pidän hänen grafiikastaan. Ostinpa pois lähtiessä yhden julisteen. Nyt minullakin on Pablo Picasson työ kotona. Illalla sitten kotia kohti. Keskiviikkopäivä, viimeinen lomapäivä, joka oli tarkoitettu reissusta palautumispäiväksi, meni suppilovahveroita laittaessa. Oleksin emäntä toi niitä ison kassillisen Tampereelta junaan. Kiitos Riitta. Sinun ansiosta meillä on taas sieniä koko vuodeksi.
Loppuviikko sitten töitä, mutta eilen illaksi oli tiedossa juhlat. Sinne menimme Ollin ja Saman kanssa. Kyseessä oli Muskan,  "pikku Prinsessan" valioitumisjuhla. Sieltä se itse sankari tuli meitä vastaan ja heti alkoi Saman kans hyppääminen ja juokseminen. Pian mukaan tuli myös Mona, nuori bernityttö. Mona ja Sama löysivät pian toisensa. Muska katseli vierestä. Arveli varmaan, että hän on jo niin aikuinen nainen, ettei viitsi pentujen kans.

Pitäähän Prinsessalla olla tiarakin, tottakai 

Tässä koko juhlakööri

Mitäs muuta? Justus voi hyvin. Neita kulkee isännän kans hirvimettällä. Juulille on ammuttu haukkuun teeri. Olipa tyttö tosi ylpeä saaliistaan. Lintuja on tosi vähän. Ei niitä juuri enenpää olis viittinyt ampuakaan. Kokeessakin kävi, muttei saanut tulosta, kun ei löytynyt lintuja. Juulin sisko Pikku- Manta on astutettu. Toivottavasti saadaan kivoja pieniä pohjalisia.