Manta, viime perjantai aamuna lähdimme kotoa matkalle, sinä häntää huiskaten. Automatkathan oli sinulle parhaita juttuja mitä tiesit. Kesällä varsinkin, auton ikkuna auki, istuit silmät kiinni ja korvat lepattaen tuulessa. Joskus isännän kanssa kävitte ihan asiasta tehen ajelulla. Et kuitenkaan tiennyt lähteväsi viimeistä kertaa kotoa. Minulle matka oli kuitenkin raskas. En olisi millään raskinut luopua sinusta, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Eläinlääkärin avustuksella lähetimme sinut viimeiselle matkalle ja veimme Serafiina-siskon viereen. Meillä on niin ikävä teitä molempia. Liian pian jouduimme teistä luopumaan