Pari viikkoa sitten sain mukavan puhelun. LapinÄijä " Nelsson", Violetti poika, oli tulossa Pyhälle hiihtämään ja tulisivat näyttäytymään. Totta kai saivat tulla ja pitikin tulla. Ollaanhan me matkan varrella. Siinä sitten ooteltiin jännäten kummitätit mukaan lukien, minkälainen komistus sieltä tulee.  Tulivathan he joukolla ja Nelsson mukana. Ei yhtään kakistellut tulla portista sisään, vaikka sisäpuolella odotti koiria. vauhdilla vaan ja tyttöjä haisteleen. Justus kyllä meinasi vähän, että hänen naisia ei tarttis tarkistaa. Meno oli niin vauhdikasta, ettei Nelsson sitä varmaan huomannutkaan. Sitten oman lauman mukana sisälle.  Ei minkäänlaista epävarmuutta, mitä tehdään ja minne mennään. Kaikesta näki, että Nelsson oli kulkenut oman perheen mukana. Tosi mukava nuori herra. Saatiin muutama kuvakin sisällä, ulkona kun oli pimeä ja pakkanen.

Tovi siinä meni Poikaa ihastellessa. kahvitellessa ja pentuajan tarinoita puolin ja toisin muistellessa. Oli kyllä tosi hieno juttu, kun kävitte. Tulkaa toistekin nyt kun osittenkin tiedätte. Harmi vaan, kun oli niin kovat pakkaset,  Toisaalta, kyllähän ne pakkaset talveen kuuluu.
Pakkasta oli vielä viime viikonloppunakin, kun me suunnistimme kohti Kajaania . Neljältä oli lähtö, perinteisesti, voi kai jo sanoa. On sinne niin monesti lähdetty keskellä yötä. Mukana oli Ahku. Vähän jännitti, kun Ahku ei ole juuri ollut  paikoissa missä on niin paljon koiria, ihmisiä ja hälinää. Varsinkin halliin meno on monelle koiralle vaikea paikka, muttei Ahku joutanut sitä miettimään, ympärillä kun oli niin paljon hajuja ja elämää.  Hienosti tyttä käyttäytyi kehässäkin saaaden EH 3. Ihan mukava päivä, eikä illalla tarvinnut varmaan kenenkään unta kerjätä.  Ahkustkin muutama tuore kuva. Ensin Ritva emännän kans.

Loppuun pitänee laitta Justus-juttu: muutama yö takaperin heräsin Justuksen itkuun ja valitukseen . Ajattelin, että nyt se on tosi kipeä ja varmaan tekee kuolemaa. Mietin siinä pitääkö herättää Olli, tuntui, etten saata mennä katsomaan. Päivystävää eläinlääkäriäkin mietin. Pakko kuitenkin oli nousta ja laittaa valot.
Justus makas keittiön lattialla, vanha varas, oli löytänyt  työpöydältä kuivuneen rieskan palan (kemijärveläinen rieska on centin paksuista ja kuivuu pian) ja yritti siitä saada erää, eikä oikein onnistunut. Pakko se on valittaa kun ruoka ei irtoa. Jätin sen siihen jyrsimään. Aamulla ei löytynyt muruakaan. Totta se oli jauhaessa sen verran lionnut, että VanhaHerra oli saanut syötyä.