Mitäs meille? Normi elämää. ilmat on jo sen verran lauhtuneet, että koirat voi olla päivät ulkona. Päivässäkin on jo pituutta, ettei ihan pimeässä tarvii olla. Kivahan siellä on juosta ja painia, kun meillekin on nyt  lunta tullut kunnolla
Selman kans käytiin tokoissa. Ei nyt ollut meidän päivä. Minulla oli jo ennen kehään menoa sellainen tulle, etten halua mennä tuonne. Eikä siitä sitten juuri mitään tullutkaan. Paikalla makuu ihan ok,seuraaminen 7, istua ei osaa, luoksetulossa ei tiiä mitä tarkoittaa "seiso", ruudusta ei ole koskaan kuullutkaan.  
Sen jälkeen arveli, että koska lihapullat ei ole mukana niin minä kyllä tiiän missä ne on  ja lähti hakemaan. Silloin minulle riitti ja meidän kohdalta koe loppui siihen.
Noooo. kokemus tämäkin. Tiiänhän minä, ettei kaikki päivät ole samanlaisia, mutta se ei koskaan ennen ole kehästä lähtenyt. 
Asiasta seuraavaan: Oma näyttely lähestyy ja olen miettinyt kovasti, lähteekö Justus vielä kehään. Vanha Herra on kyllä ihan hyvässä kunnossa, hyvin komentaa meitä kaikkia. Takapää alkaa kuitenkin olla  vähän heikko. Vauhtia löytyy, kun pitäisi pysyä toisten mukana. Joukossa on kuitenkin päiviä , jolloin se on tosi väsynyt, nukkuu paljon ja sikeää unta. Onhan sillä  ikääkin jo. Toisaalta tuttu paikka ja tutut ihmiset joiden kanssa saisi toimistossa makoilla. Pitää katsoa. Onhan tässä kuukausi vielä aikaa.
Miina oli meillä kahtena päivänä( eikä kamera tietysti sattunut  käteen)Miinasta on kasvanut nätti tyttä . On se vaan niin kivaa katseltavaa, kun kolme pientä pohjalaista juoksee ja painii. Jos kolme leoa tekis saman sisällä. olis se vaan aikamoista menoa ja meteliä.
Pikillä on ollut patti päässä. Sitä on pähkäilty mikä se on. Onko se talirauhasen tukkeuma, rasvapatti vai mikä. Piki on pitänyt sitä vähän kipeänäkin. Nyt se sitten poistettiin. Sieltä nousi tuppu karvoja. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin. Piki parantunut ja yhtä vauhdikas karvattomista jaloista ja päästä huolimatta. 

Kuvia on tullut Pikistä  ja Tiukusta
 
                                                                ensinTiuku Tikkeli

Piki Pikkunen (58 kg)

Vielä oottelen muutamia kuvia ,mm. ROBI unohditko?

Nyt ne meidän nuorimmaiset Leot ovat 2 vuotiaita! Olen tässä odotellut kuvia, että olisi yhtä aikaa saanut "muotokuvat" kaikista. Noo.. odotellaan ja laitetaan sitä mukaa,kun tulee  Petusta tuli muutama kuva. Hyvin poika jakselee.

Ämmi

Jätkä

Vielä sieltä vanha villikkokin löytyy

Sama oli yökylässä Muskan luona ja Helena otti  muutaman kuvan pakkasessa jäällä.

Nuoripari aurinkoa ihailemassa

Kuin bandakarhu, niin on Muskalla naama kuurassa

sisälläkin piti poseerata

Muuten kaikki Tohmon maalla  hyvin. Vanhukset ihan hyvässä kunnossa ja Selmallakin alkaa ruutu löytyä.

Pari viikkoa sitten sain mukavan puhelun. LapinÄijä " Nelsson", Violetti poika, oli tulossa Pyhälle hiihtämään ja tulisivat näyttäytymään. Totta kai saivat tulla ja pitikin tulla. Ollaanhan me matkan varrella. Siinä sitten ooteltiin jännäten kummitätit mukaan lukien, minkälainen komistus sieltä tulee.  Tulivathan he joukolla ja Nelsson mukana. Ei yhtään kakistellut tulla portista sisään, vaikka sisäpuolella odotti koiria. vauhdilla vaan ja tyttöjä haisteleen. Justus kyllä meinasi vähän, että hänen naisia ei tarttis tarkistaa. Meno oli niin vauhdikasta, ettei Nelsson sitä varmaan huomannutkaan. Sitten oman lauman mukana sisälle.  Ei minkäänlaista epävarmuutta, mitä tehdään ja minne mennään. Kaikesta näki, että Nelsson oli kulkenut oman perheen mukana. Tosi mukava nuori herra. Saatiin muutama kuvakin sisällä, ulkona kun oli pimeä ja pakkanen.

Tovi siinä meni Poikaa ihastellessa. kahvitellessa ja pentuajan tarinoita puolin ja toisin muistellessa. Oli kyllä tosi hieno juttu, kun kävitte. Tulkaa toistekin nyt kun osittenkin tiedätte. Harmi vaan, kun oli niin kovat pakkaset,  Toisaalta, kyllähän ne pakkaset talveen kuuluu.
Pakkasta oli vielä viime viikonloppunakin, kun me suunnistimme kohti Kajaania . Neljältä oli lähtö, perinteisesti, voi kai jo sanoa. On sinne niin monesti lähdetty keskellä yötä. Mukana oli Ahku. Vähän jännitti, kun Ahku ei ole juuri ollut  paikoissa missä on niin paljon koiria, ihmisiä ja hälinää. Varsinkin halliin meno on monelle koiralle vaikea paikka, muttei Ahku joutanut sitä miettimään, ympärillä kun oli niin paljon hajuja ja elämää.  Hienosti tyttä käyttäytyi kehässäkin saaaden EH 3. Ihan mukava päivä, eikä illalla tarvinnut varmaan kenenkään unta kerjätä.  Ahkustkin muutama tuore kuva. Ensin Ritva emännän kans.

Loppuun pitänee laitta Justus-juttu: muutama yö takaperin heräsin Justuksen itkuun ja valitukseen . Ajattelin, että nyt se on tosi kipeä ja varmaan tekee kuolemaa. Mietin siinä pitääkö herättää Olli, tuntui, etten saata mennä katsomaan. Päivystävää eläinlääkäriäkin mietin. Pakko kuitenkin oli nousta ja laittaa valot.
Justus makas keittiön lattialla, vanha varas, oli löytänyt  työpöydältä kuivuneen rieskan palan (kemijärveläinen rieska on centin paksuista ja kuivuu pian) ja yritti siitä saada erää, eikä oikein onnistunut. Pakko se on valittaa kun ruoka ei irtoa. Jätin sen siihen jyrsimään. Aamulla ei löytynyt muruakaan. Totta se oli jauhaessa sen verran lionnut, että VanhaHerra oli saanut syötyä.

Taas on vierähtänyt tovi,mutta kun tuntuu, ettei oikein mitään kummosempaa ole tapahtunutkaan. Pakkasta on ihan riittämiin ja pimeää. Joulu mennä jollotti ihan normaalisti . Pukki  toi lahjoja koirillekin. Se vaan on joka joulu  niin mukava seurata vanhoja koiria, kun ne tietää mistä on kysymys, kun joulukuusi tuodaan sisälle.  Ne rupeaa haistelemaan kuusen alustaa, joko siellä olisi jotain. Me ollaan jo niin muka aikuisia, ettei meille pukki viitsi pysähtyä,vaan lahjat laitetaan kuusen alle. Koirat tietää sen, että sinne laitetaan kinkulle tuoksuva paketti jokaiselle. Tänä jouluna Juuli huomasi ne ensimmäisenä, mutta Jyuuli on niin nuori,ettei tiennyt  miten niitten kans toimitaan. Piti kutsua pois.  Justus meni sitten tarkistamaan ja sille asia oli selvä: tähän kuusen juureen maata ja vartioimaan.Juuli istui Hannan kyljessä sohvalla korvat päätä myöten ja huulia lipoen. Ei oikein tiennyt uskaltaako edes katsoa Justukseen päin. Kaikki sitten vähitellen huomasivat jutun ja kuka minnekin maate odottamaan. Kauan ei kuono tuhissut ,kun paketit oli jaettu ja makupalat syöty. Paula ja Ari ei olleetkaan tänä jouluna, mutta uskon, että niilläkin sama perinne jatkuu omassa kotona Jätkän ja Kaiman kans.  Muuten pyhät on menneet maatessa ja syödessä ja taas maatessa.
Käytiinhän me Messukeskuksessakin Juulin kans. Kun ilmoittautumisaika oli , niin Sama pudotti karvaansa ja Juuli oli hienolla karvallan. Niinpä tein päätöksen, että Sama jää kotiin ja Juuli mukaan.Lähdön aikaan Sama oli sitten karvassa ja Juuli oli turkiton.Eikä sille olikein maistunut ruokakaan, elikkä laihakin se oli.Tulos oli toisena päivänä H ja toisena EH2. Muuten ihan mukava reissu , mutta...ikimuistoinen paluumatka!! Olimme reissussa linja-autolla ja siitä meni lämmitys rikki Jyväskylän seutuvilla ja pakkasta -20 ja kiri pohjoseen mennessä. Ikinä en ole ollut niin jäässä,eikä varmaan kukaan muukaan autossa olija, jopa koiratkin tärisi. Kotiin kuitenkin päästiin. Kuustoista tuntia pakkasessa meni matkalla.
Ei muuta sen ihmeenpää, Selman kans harjoiteltu vähän tunnaria, joka edelleen hukassa. Neitalla ollut välillä huonompia päiviä. Ei oikein kerro mikä sitä vaivaa. Pitänee viedä tutkittavaksi.  Nyt kuitenkin taas ihan mukavassa vireessä. Justuksesta tulee aina vaan itsekkäämpi ja röyhkeämpi. Elää ihan niinkuin haluaa ja varastaa ja syö kaiken mitä vaan saa tassuihinsa. mm.olin leiponut suklaakakun Paulalle tuliaisiksi messariin mentäessä. Laitoin sen torstai iltana folioon ja laukkuun, minulla kun oli vielä perjantaina töita ja lähtö iltapäivällä. Laukku oli keittiön sängyllä ja nakkelin siihen ohimennessä vaatetta ja muuta tarvittavaa  matkalle.  Laukku jäi auki,mutta kakku oli kuitenkin alimmaisena. Perjantaina isäntä tuli hakemaan minua ja kertoi Justuksen kaivaneen kakun laukusta ja pistelleen sen makeimpiin suihinsa. Vähän foliota oli vaan jäljellä. Äijä makas vaan tyytyväisenä. Arveli varmaan:mitäs jätit.
Pimeää on .Ei juuri viitsi kuviakaan ottaa.  Pienistä Tikkakosken pennuista on tullut kuvia. Siellä ne Mantan poijat ja tytöt kasvaa. Pian lähtevät jo omiin koteihinsa. Toivotan teille hyvää onnellista elämää oman perheen kanssa

Tänä aamuna sain ihan mukavan herätyksen.Jyväskylästä ilmoitettiin, että Juulin sisko PikkuManta on saanut vauvoja 2 poikaa ja yhden tytön. Oli hoitanut homman ihan itse. Mitäs sitä ihmisten apua tarvitsee asiassa, jonka voi hoitaa ihan itsekin.  Puhelimessa jutellessa kuului takaa pientä ininää.  Manta siellä hoiteli vauvojaan.
Parin tunnin päästä soi taas puhelin. Vielä oli syntynyt 1 poika ja tyttö, kaikkiaan 5 pientä pohjalaista. Kaikki meni hienosti äiti ja pennut voivat  hyvin.  Onnea teille kaikille  niin pennuille , Mantalle kuin isäntäväellekin. Nyt ei varmasti tarvitse miettiä, mitä seuraavat 7 viikkoa kuluu. Ihan varmaan se menee pentulaatikon reunalla niiden kehitystä seuratessa
Sain jo kuviakain. Tässä muutama

Siitä se elämä alkaa. Jos olet kiinnostunut, voit tiedustella pentuja: TImo Utriainen p 0405060767

Viime lauantaina oli talo taas täynnä elämää. Anneli ja Seppo olivat poron haussa ja tietysti Peikko piti ottaa mukaan äitiä ja mummoa tervehtimään.
Helena lupasi tuoda myös Pikin tullessaan. Elikka 4 leoa, yksi mustalammas  Muska ja 4 pohjalaista, kun myös Laura tuli Miinan kanssa tervehtimään Peikkoa. vauhtia riitti niin ulkona, kuin sisälläkin. Leot ja Muska saivat olla ulkona. Ei se niitä juuri haitannut. Vauhtia ja painia riitti. Pohjalaiset oli sitten pääosin sisällä. Tällä kertaa kuvattiin vain pohjalaisia.
Neita ei alkuun ollut juuri asiasta innostunut, mutta virkistyi sitten kuitenkin.

Juuliäiti ja Miinatyttö

Tässä kaikki, mitä lie seuraavat, vai kerjäävätkö?

Kolmikko Peikko, Juuli, Miina

Peikko

Miina

Neita ja juuli

Peikko

Juorukerho

Kyllä näillä korvilla pitäs kuulla

äiti ja poika

Musta lammaskin pääsi käymään jossain vaiheessa sisällä. Miina oli asiasta hyvillään, olihan Muska musta, niinkuin Väiski joka on kotona ja jonka kans se on tottunut jylttäämään.

Päivä kului kivasti hyvässä seurassa. Kotimatkalla Peikkokin oli nukkunut, vaikka kyytissä oli kokonainen poro. Mutta kun ei jaksa, niin pakkohan se on nukkua, vaikka lihaa olisi kuinka tarjolla. Pikilläkään ei ollut suurta virtaa kotiin palatessa. Kiva päivä kaiken kaikkiaan.
 

Nyt viimeinkin on meilläkin hillakausi ohi, kun sain etusivun kuvan uusittua. Tuntuu, että talvi on tullut jäädäkseen, vaikka on vielä aikaisessa näilläkin perillä. Pakkasta on ollut ja jalkoja palellut. Sitä kun ei tämänkään ikäinen osaa pukeutua ilmojen mukaan. Aina ne pääsee yllättään, niinkuin etelässä syksyllä ajokelit.Pakkasta on nytkin-13 astetta.
Sama ei juuri välittele kylmistä ilmoista. Se  alkoi pudottaa karvaa. Olin suunnitellut sen ottamista Messariin, mutta taitaa poika jääha kottiin. Juuli-Lyyli on paremmassa kunnossa, otan sen. Ei meille muuten kummosempaa. Justus on vähän rauhaton. Ei oikein taho löytää paikkaa, kun pitäs panna maata. Mikään paikka ei kuitenkaan tunnu kipeältä ja ruoka maistuu. Viihtyy kuitenkin ulkona , niinkuin muutkin, vaikka on pakkanen.
Vauhtia tulee taas illalla meidänkin porukkaan. Piki tulee muutamaksi päiväksi hoitoon. On Samallakin kaveri, jonka kanssa aika kuluu jyltätessä. Selma kun on vähän laiskunut siihen hommaan.

Aikariepu se menee sellaista vauhtia, että tuntuu, ettei kerkiä mukaan millään. Syksyä on ilmassa. Pakkasen puolelle menee lähes joka yö. Luntakin on jo satanut. Jotain varmaan on meilläkin touhuttu: Selma voi hyvin. Saimme sen pidettyä suunnilleen aisoissa koko kaksi viikkoa. Ensin kauluri päässä, loppuajasta t-paita päällä niin, että kaula-aukosta meni häntä. Se päällä se sitten mennä reuhtas. Ulos ei auttanut juuri yksin päästää. Meidän pihallahan on suuri vartiointi kivi, jonka päälle se heti hyppäsi , kun silmä vältti. Tikit on saatu pois ja arpi näyttää ihan hyvältä. Saas nähdä kuinka leikkaus muuttaa Selmaa. Toko harjoittelut ollaan pikkuhiljaa aloiteltu. Tunnarihan se on taas se kinkkisin juttu. Oli vielä tarkoitus mennä Tornion tokoihin tälle syksylle, mutta ne nyt taitaa jäädä. Ensi vuonna sitten taas kisaamaan
Viime viikonloppuna olin Turussa valtakunnallisessa liikkeenohjaaja päivällä. Näitä päiviä on pidetty lähes vuosittain . Tarkoitus olisi saada liikkeenohjaus valtakunnallisesti samanlaiseksi. Ihan hyvä päivä kaikkiaan. Minulla oli kolme lomapäivää viime viikolla, niinpä jatkoin lauantai- iltana Vantaalle, Paulalle. Sunnuntaiksi oli Paula järjestänyt minulle ohjelmaan Mölli Toko tuomaroinnin. Mikäs siinä, se on yksi niitä juttuja jota tykkään tehä. Koiria oli paljon, yli 20, ja hyviä. Tosi hyviä! Olipa joukkoon eksynyt yksi leokin, Rosa. Ihan tyypillinen leo. Alkaa intoa täynnä, mutta hiipuu loppua kohden. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan kivasti teki ne jutut jotka oli valmiita. Rosasta tulee varmaan ihan hyvä toko koira.Maanantaina kävin opettamassa Naksukoulutuksen alkeita Paulan kerhon koirakoille. Innokkaita vastaanottavaisia ihmisiä ja koiria. Oli tosi mukava tutustua heihin. Tiistaiksi olin suunnitellut ihan itse meneväni Picasson näyttelyyn. Sinne sitten ihan aamusta. Kello oli yksitoista ja näyttelyssä oli jo valtavasti ihmisiä. Näyttely oli kaikenkaikkiaan tosi hieno. Erityisesti pidän hänen grafiikastaan. Ostinpa pois lähtiessä yhden julisteen. Nyt minullakin on Pablo Picasson työ kotona. Illalla sitten kotia kohti. Keskiviikkopäivä, viimeinen lomapäivä, joka oli tarkoitettu reissusta palautumispäiväksi, meni suppilovahveroita laittaessa. Oleksin emäntä toi niitä ison kassillisen Tampereelta junaan. Kiitos Riitta. Sinun ansiosta meillä on taas sieniä koko vuodeksi.
Loppuviikko sitten töitä, mutta eilen illaksi oli tiedossa juhlat. Sinne menimme Ollin ja Saman kanssa. Kyseessä oli Muskan,  "pikku Prinsessan" valioitumisjuhla. Sieltä se itse sankari tuli meitä vastaan ja heti alkoi Saman kans hyppääminen ja juokseminen. Pian mukaan tuli myös Mona, nuori bernityttö. Mona ja Sama löysivät pian toisensa. Muska katseli vierestä. Arveli varmaan, että hän on jo niin aikuinen nainen, ettei viitsi pentujen kans.

Pitäähän Prinsessalla olla tiarakin, tottakai 

Tässä koko juhlakööri

Mitäs muuta? Justus voi hyvin. Neita kulkee isännän kans hirvimettällä. Juulille on ammuttu haukkuun teeri. Olipa tyttö tosi ylpeä saaliistaan. Lintuja on tosi vähän. Ei niitä juuri enenpää olis viittinyt ampuakaan. Kokeessakin kävi, muttei saanut tulosta, kun ei löytynyt lintuja. Juulin sisko Pikku- Manta on astutettu. Toivottavasti saadaan kivoja pieniä pohjalisia.

Mitä sitä meille? Kaikenlaista pientä tohinaa.  Mistäs sitä aloittais, vaikkapa Selmasta. Kesällä yht´äkkiä huomasin sillä mahan alla patin.  Ensin tietysti kauhea paniikki, mutta rauhoituttuani ajattelin, josko se olisikin vain joku hormooni juttu, koska se tuli pian juoksun jälkeen ja oli kuitenkin jo aika iso. Siksi uskalsin ajatella näin, koska Neitalla on ollut juoksun jälkeen nisässä  hormooneista johtuva pahka ja se on kadonnut parin kuukauden jälkeen. Eläinlääkärimme oli myös sitä mieltä, että katsellaan jonkun aikaa.  No, pattihan ei mihinkään kadonnut, vaikka yritin sen jo välillä unohtaakin, kasvoi vaan jonkin verran. Viime keskiviikkona oli sitten leikkauksen vuoro. Kasvain poistettiin ja samalla otettiin myös kohtu pois. Sinne jäi leikkauspöydälle minun haave  teettää toinen pentue Selmalle. Se ei kuitenkaan ole maata mullistava juttu, olishan se muutenkin saattanut jäädä  minulla vain ajatuksen asteelle. Nyt kuitenkin toivotaan, että tämä jää tähän ja me Selman kanssa saamme jatkaa mm. tokoilua ilman hormoonien vaikutusta. Asiassa jotain hyviäkin puolia, toivotaan.
Selma on ollut tosi reipas leikkauksen jälkeen. Ensimmäisen illan se nukkui, mitä nyt muutaman kerran nosti päätä. Yöllä nousi jo ylös, kuljeskeli vähän, valitti jonkun kerran. Pääasiassa nojasi päällään minun sängynlaitaan ja otti silityksiä vastaa. Olisiko sillä ollút helpompi olla seisaallaan ja minun käsi oli varmaan turvana. Kolmelta katsoin viimeisen kerran kelloa. Olimme varmaan molemmat nukahtaneet.sen jälkeen. Aamulla sitten pissalle ja takaisin nukkumaan. Minulla oli töihin meno, mutta onneksi isäntä oli kotona. Kun tulin töistä, Selmalla häntä jo pyöri rupelia. Siitä sitten on jatketti eteenpäin. Eilen sanoin jo, etteikö tuo malta ollenkaan sairastaa. Mahan alus on tikkejä täynnä, mennä kuitenkin pitäs. Ei millään malttas rauhoittua sisälle. Pakko kuitenkin on vielä jonkun aikaa olla vaan.
Pohjalaiset on sitten käyneet kokeissa: Oleksilta, Tampereelta tuli eilen terveiset. Oli saanut VOI 1 linnunhaukkukokeesta. Hienosti poika oli saanut pisteitä, vaikka löytöjä oli ollut vain kaksi, mutta hyvä koira ottaa niistä haukun ja pitää puussa ja vielä uusintahaukun , niin siinähän se on. Nyt vielä pitää yrittää kahdesta kokeesta ykköset niin Oleksi olisi käyttövalio. Peukkuja pitää pitää kovasti pystyssä. Lupasivat laittaa Oleksista tuoreen kuvan . Lisään sen kun se on minulla
Juuli kävi myös kokeessa ja sai AVO2 . Sekin on hyvä tulos näin huonona lintuvuonna. Isäntä on ilmoittanut sen ensi viikolla pidettävään kokeeseen. Yrittää pitää. Ei ne tulokset tule pirttiin
Nuorimmaiset; Miina ja Peikko, ovat ollet kovasti metsällä ja osoittaneet hyvinkin taipumuksen haukkuun.
Punaiselta pojalta, Petulta sain kuulumisia ja kuvia. Laitanpa tähän väliin muutaman kuvan Petusta. Petu voi hyvin, ja viettää onnellista koiran elämää.

Mitäs sitten muuuta. Neita voi hyvin . Pakko sanoa, että Justuskin voi hyvin, tosi hyvin. Justusta koko kesän vaivannut korvatulehdus on tällä hetkellä voitettu juttu. En muista olenko aikaisemmin kertonut siitä , mutta jos olen niin nyt tulee uusintana. Korva nimittäin alkoi keväällä punottaan ja Justus piti sitä ihan selvästi kipeänä. Ensin puhdistusta ja tippoja, ei apua.  Kesän mittaan antibioottikuureja muutama, ei apua edelleenkään . Aina kun kuuri loppui tulehdus alkoi uudelleen.  Alkoi jo tuntua, ettei vaihtoehtoja enää ole kuin yksi. Justus täytyy viedä äidin ja siskojen viereen. Juttelin kuitenkin Kallion Eijan kans ja hän ehdotti antamaan pelkästään kotiruokaa. Tietysti minä heti kokeilemaa, ei paljon vaihtoehtoja ollut:  Tilasin Eijan ehdottaman ravintolisän joukkoon   Meni viikon verran, niin korva oli kuiva, ei haissut ja ihan selvästi se oli noussut sieltä iholta lurpottamasta. Vielä tulee ´jonkin verran vaikkua, mutta se on pikku juttu. Sen jaksaa puhdista, varsinkin, kun Justus ei pidä korvaa kipeänä.  Todennäköisesti Justus on syönyt niin kauan kuivamuonaa, ja on jo niin vanha, että on tullut sille allergiseksi. Onhan Justus kaiken aikaa saanut muutakin, mutta kuitenkin kuivamuona on ollut se pohja ruuassa. Suuret kiitokset Ejalle tästä hyvästä vinkistä

Niin, ja pakko vielä mainita. Helenan Muskasta on eilen tullut Helsingissä MVA. Onnea! onnea! ihan mahottomasti onnea

Viime viikonloppu oli niitä harvoja viikonloppuja tänä kesänä, ettei minnekään ollut menoa. Saatiin olla ihan vaan kotosalla. Saatiin taivastella ja päivitellä kuinka se voikaan olla niinkuin Selma. Yhtä villi ja näkysä, kuin Selma nuorena ja pää ja ilme ihan kuin Selmalla. Kysymys on tietenkin Ämmistä. Ämmi, Iksu ja Hanna olivat nyt vuorostaan käymässä. Olivat melkein viikon. Ämmillä ja Samalla riitti vauhtia. Kävi siinä yhtenä päivänä Ahkukin peuhaamassa. Iksu on jo VanhaHerra hänkin, eikä oikein viitsinyt osallistua moiseen. Sisällä oli ihan mukava viettää aikaa.
Kuvia ei juuri tullut otettua muista kuin Ämmistä.

Justuskin pääsi mukaan kuvaan

Tälle tytölle ei tarvitse arvuutella kuka on äiti.

Lehmäpaimen ja Paula olivat kans kunnostautuneet viime sunnuntaina. Olivat olleet agilitykilpailuissa ja päivän saalis oli 2 x 0  tulos. Aikaisemmin he olivat saaneet yhden nolla tuloksen ja nyt siirrytään kakkosluokkaan. Tosi hieno juttu. ONNEA MOLEMMILLE.